Tässä ensimmäinen kuulumiskirje! Takana on ensimmäinen kuukausi täällä, josta viimeisen viikon on ollut raamattukoulua. Tytöillä takana jo 3 viikkoa koulua. Olotilat on vaihdelleet laaksosta vuoren huipulle. Osa asioista (esim sää) on upeaa, osa asioista ihan kamalaa (esim. se, että kaikki on uutta eikä tunne juuri ketään). Välillä on intoa ja toivoa täynnä ja välillä on tilaamassa jo maitojunaa Suomeen. 😀 Eli sydäntä on venytetty oikein kunnolla. Mutta kai se niin menee, että mikä ei tapa niin se vahvistaa. Tytöt on sopeutuneet suht hyvin - kiitos sinnikkään Ollin, joka on vauvasta saakka puhunut heille englantia! Siinä pähkinänkuoressa peruskuulumiset. Parasta antia on selkeesti ollut tietysti ylistyshetket. Sen lisäksi upeeta on erityisesti Kris Vallottonin opetukset. Jos et vielä ole kuunnellut hänen opetuksia, suosittelen sydämestäni kuuntelemaan esim. täällä: www.krisvallotton.com - olettaen, että ymmärrät englantia.. Tässä kiteytettynä hänen opetus tältä päivältä.
Mitä on nöyryys?
4.Moos.12:3 sanoo: ”Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” Kuka tuon kirjoitti? Kyllä, Mooses itse! Useimmat meistä ovat ehkä kasvaneet käsittäen nöyryyden olevan sitä, että ajattelee itsestään alhaisesti. Mieti tilannetta, jossa näyttäisit minulle itse maalaamaasi taulua tai itse kirjoittamaasi runoa. Miltä sinusta tuntuisi, jos alkaisin haukkua sitä: ”Onpas harvinaisen ruma taulu. Ei tuosta ole kyllä mihinkään.” Tai ehkä ”Tuollainen ihan tavanomainen taulu, ei siinä ole mitään erikoista.” Miltä sinusta tuntuisi tuolloin? Sinä ja minä ollaan Taivaan Isän mestariteoksia, taideteoksia! Kun puhut itsestäsi alentavasti, et hauku itseäsi vaan sitä, joka on sinut tehnyt, Jumalaa! Mutta jos sanotkin itsestäsi vaikka näin: ”Olen kaunis/komea ja hyvin tehty.” - silloin koroitat Jumalaa! Tämä voi olla mullistava ajatus, mutta jos alat miettiä asiaa, uskon, että olet samaa mieltä minun kanssani. Mooseksen sanat olivat oikeaa nöyryyttä, koska hän kertoi sen, mitä Jumala ajattelee hänestä. Oikeaa nöyryyttä on siis ajatella ja puhua itsestään sitä, mitä Jumala ajattelee ja puhuu sinusta! Kun Hän loi meidät, hän katseli luomaansa ja oli tyytyväinen! Raamattu puhuu meistä pyhinä, valittuina, pyhänä papistona, kuninkaallisena heimona jne.. Kun puhut näin itsestäni, olet nöyrä! Sitäpaitsi, jos puhut/ajattelet pahaa kenestäkään, mukaanlukien itsestäsi, silloin puhut sitä, mitä sielunvihollinen puhuu..! Hyvä kiteytys nöyryydestä on tämä: ”Nöyryys ei ole sitä, että ajattelet itsestäsi vähemmän vaan sitä, että ajattelet itseäsi vähemmän.” (Vähä huonoa suomea mutta...) Ylpeys on itsekeskeisyyttä. Jos jatkuvasti ajattelee itseään, joko negatiivisesti tai positiivisesti, se on ylpeyttä. Mutta jos ajattelee enemmän sitä, mitä Jumala ajattelee ja miten voisi palvella toisia, se on nöyryyttä!
Raamattu sanoo: ”Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi.” Mutta mitä, jos et rakasta itseäsi? Miten sitten voi rakastaa toista? Tyhjästä on paha nyhjästä, sanonta sanoo, ja pitää paikkansa! On mahdotonta rakastaa lähimmäistä, jos ei rakasta itseään! Tämä linkittyy ylläolevaan kappaleeseen väärästä ja oikeasta nöyryydestä. On tärkeää, että uskallat antaa Jumalan rakastaa sinua ja luvan itsellesi rakastaa itseäsi. Vain silloin voit olla rakkauden lähettiläs muille. Uskalla rakastaa itseäsi yhtä paljon kuin Jumala rakastaa sinua. Silloin voit rakastaa muitakin yhtä paljon! Siinäpäs tuli tällanen intensiivinen minisaarna.
Kuvat. 1. Tän päivän ylistyshetki 2. Sacramento River, virtaa meidän koulun vieressä 3. Kuvassa ei ole usvaa, vaan savua! Koko alue on ollut savun peitossa laajojen maastopalojen vuoksi, ja se värjäsi auringonkin punaiseksi. :O 4. Peuraperhe poseeraa. :)
Hyvää syyskuuta sinne Suomeen! (Täälläkin saatiin ensimmäinen sadepäivä, ja siis savusta on päästy eroon.)
Seuraaviin kuulumisiin lokakuulle!
